1. lokakuuta 2016

melu





sänky on kova, ikkuna suihkun vieressä. peilissä toinen, ehkä minä.

sadetta luvattu varmuuden vuoksi. iho kiiltää kosteudesta, näyttää sivusta katsottuna epätasaiselta. ja onkin sitä.

peittelen jalkoja, neuroottinen mustan eri sävyistä, hävettää olla innoissaan niin pienistä asioista. silmissä vaihtuu ilme, väsyttävää. yritän kovasti ja olenkin.
loppukesässä on aina jotain lohdullista. kaikki kasaantuu ja purkautuu. en jaksa enää odottaa, yritän pysyä paikoillani. ylivireys jää ja asuu syvällä, en luultavasti nuku lainkaan öisin. epätodellisen, utuisen tuntuista, kaupunki tuntuu loputtomalta seikkailulta, jota en ole aloittanut vielä.

tallennan, etten unohtaisi. olen unohtanut, ne tuntuvat vatsassa.

kukaan ei haluaisi unohtaa ja samalla haluaa unohtaa.
















peilit puhuvat.

harrastan vaatteiden vaihtamista, sivustaseuraamista
kynsien leikkaamista, irtautumiskokemuksia.
en muista yhtäkään tapahtumaa, ilman sekavia yksityiskohtia.

en uskonut koskaan kenenkään omistavan minusta pienintäkään otetta.

kerron kuvilla miltä tuntuu.
rajauksen ulkopuolelle jää loput ja suurin osa.

mutta haluan vielä enemmän,
koska muodot ja värit ovat usein epätarkkoja.

kun ei osaa sommitella, sinä tiedät enemmän kuin sinun pitäisi.












kesä on ohi.




leikkasin taas perinteisen ei kiinnosta -kesärastan niskasta.



en ole kertonut paljoakaan kesästä.









olin onnellisempi kuin mitä tajusin olleeni.









edellä olleet kuvat jelenan ottamia kesän varrelta.

kävin kööpenhaminassa ja berliinissä, kuvatarinat suosituksineen odottavat julkaisua.




ps. nick cave - one more time with the feeling, 6/5
pps. a girl walks home alone at night, 5/5



olen valokuvannut paljon.



mainoskuvia, häitä, promokuvia, kuvituskuvia, omia jalkoja, turhaa, mustikoita ja napaa.  
(palaan työkuvin myöhemmin)









oli aika luopua lainakamerasta.
kuinka paljon materiaan voikaan kiintyä! tai no, tämä kamera oli enemmän kuin vain materia. se oli puhe, silmä, ystävä ja pakopaikka. ehkä kaikki vain tapahtui oikeaan aikaan, oikeassa paikassa: tämä kamera sai minut kuvaamaan jälleen 2 vuotta sitten elämäntilanteessa, josta en pysty enkä halua puhua. kamera kävi kanssani barcelonassa, berliinissä x2, töissä, häissä, festareilla, metsissä, merellä. pala kurkussa vein 'hänet' postiin.

kiitos olympus.




viikko the cureen. viikko. VIIKKO.



en varmasti nuku keskiviikkona. tai torstaina. enkä varsinkaan torstai-perjantai välisenä yönä.
tiedätkö sellaisen vatsaa kutkuttavan fanittamisen? tämä on sitä. the cure on kulkenut elämässä niin kauan kuin muistan.



modern sky festival oli jälleen minun maailmassani menestys.

cuushe,



palasi mieleen vuosi 2013, butterfly case -levy, se omituinen kesä ja aamuyöt.





MONO,




en olisi halunnut palata enää takaisin todellisuuteen siitä post-rock transsista.
(seuraavaksi boris tavastialla, yesss)



ja moderat circuksessa, hell yes.



olen ottanut etäisyyttä.



kävin kotona karjalassa.




kirpputorit on hauskimpia paikkoja maailmassa.








ja parikkalan patsaspuisto ihan selittämätön.









jatkuvasti kynnyksellä.

lähdössä, tulossa, jumissa, jäämässä, epävarmuudessa.

kuvottaa olla näin rajoittunut. kaupunki pienenee ja kasvaa hetkessä. kaikkialla hiljaisuutta, mutta melu kasvaa entisestään. en halua sinun näkevän. istun usein yksin samoissa paikoissa ilman silmälaseja. tunnen itseni samaan aikaan yksinäiseksi, tyytyväiseksi sekä keskeneräiseksi.

en osaa kuvailla kovin tarkasti, kuinka paljon asiat muuttuivat sinun jälkeesi.




istun suihkuissa, näytän hamsterilta kun syön. puhun paljon menneisyydestä, unohdan usein nälän. käperryn pieneksi iltaisin, itken elokuvissa. syön paljon omenoita, varastoin tunteita. kävelen paljon, viihdyn yksin. minun silmät eivät valehtele, näen usein painajaisia. kyllästyn nopeasti, alleviivaan kirjoista sanoja. vaihdan järjestystä ja tavaroiden paikkoja, kun olet poissa. nukun vaarallisen vähän, puhun unissani. minulla on jano, mutta kaipaan tyhjää tilaa. nauran paljon, kerron pitkäveteisenkin yksityiskohtaisesti lempi tarinoitani. olen täynnä rakkautta ja vihaa, ristiriitoja, kipeitä kohtia. sanot minua hassuksi, minä impulsiiviseksi. sanot minua eläväiseksi, minä arvaamattomaksi. sanot minua kiehtovaksi, minä ilmeettömäksi. sanot minua eroottiseksi, minä itseinhoksi. sanot minua erityiseksi, minä haluaisin uskoa sinua.



suurta mielihyvää tuovat pinttyneet tavat ja neuroosit. saanhan sallia ne itselleni vielä pitkään? älkää vaihtako liikkeiden paikkoja, lopettako niitä tuotteita, kadottako soittolistoja tai viekö näitä tunteiden ääripäitä sittenkään. en ole valmis vielä irroittamaan tästä hetkellisestä hallinnan tunteesta.






kaupungit pienenevät niin nopeasti. vuosipäivien, merkkipäivien, syntymäpäivien merkitys hiipuu ja tämä melu vaimenee. aika on vihollinen sekä samanaikaisesti pelastaja.

vielä ajatus sitten halusin muuttua. tapahtuneet ovat muokanneet minusta sellaisen, mitä en koskaan kuvitellut olevani.

vuodenajat tasaantuvat. enkä minä pysty enää luovuttamaan.



se ei kadonnutkaan mitä luulin kadottaneeni.



melu katoaa ja saan pian nukkua.

8 kommenttia:

  1. olet niin kaunis <3 liikkuvat kuvat toi paljon syvyyttä kuviin! haluaisin tehdä sinulle haasteen jos vain uskallat/kiinnostaa/viitsit lähteä mukaan: kuvaa viikko vain värillisenä otoksina. Syksy on pian ohi. Odotan, näenkö ensi kerran mustavalkoista vai en. Mietin vain, että piristäisikö sinua värien loisto. Olet upea! t tyttö pohjois-karjalasta. Olen miettinyt, että olisi ihanaa jos joku ottaisi minusta kuvia. Minusta ei ole koskaan tarjouduttu ottamaan kuvia (edes poikaystäväni ei koskaan ota kuvia minusta :(). jos joskus eksyn helsinkiin, kuinka paljon suunnilleen kameratyösi maksaa yhdeltä kuvaussessiolta? Minusta tuntuu, että näet rumuudessakin kauneutta muissa ihmisissä. Olen hieman ylipainoinen tytöntylleröinen ja minulla on noita-akan leuka. En tiedä mitä kirjoitan, mitään en poista, voihan näitä juttuja kirjoitella anonyymisti...... :-) ps anteeksi outo viestini D: :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aw, kiitos kovin paljon <3
      värilliset kuvat taisivat jäädä! täytyy ensi postaukseen purkaa muistikortti ja katsoa, kuvasinko syksyä ollenkaan! en tainnut. hiukan harmittaakin.

      näen kauneutta omituisuudessa, tunteikkuudessa ja kieltämättä ehkä muiden silmien kautta katsottuna ei-niin-ilmeisissä hetkissä, kohteissa ja yksityiskohdissa.


      laita minulle mailia (anniporrasmaki2@gmail.com), jos haluat tavata helsingissä joskus! minä otan sinusta mielelläni kuvia :) sano poikaystävällesi terveisiä, että ottaa sinusta kuvia joku päivä!

      Poista
  2. olet jotenkin niin kiehtova, mystinen. ihana.

    VastaaPoista
  3. Apua miten kaunis postaus jälleen kerran <3

    VastaaPoista
  4. poskiani pitkin matkasi muutama kyynel, kun luin postaustasi. täällä käytävän kirkkaassa valossa ja lievässä epätoivossa, tämä antaa toivoa. kiitos

    VastaaPoista

olen 165cm pitkä,

ja ei, älä ole huolissasi