20. lokakuuta 2016

berliini



en osannut nauttia paljoakaan kesästä, kun tiesin pääseväni sen päätteeksi pois täältä.

aika kiihtyi ja niin myös minäkin. paikkoja suljettiin, siirrettiin, avattiin. mieli oli jatkuvasti täynnä ja samaa aikaa nälkäinen. kyltymätön!
pidin sanoja itselläni, poimin niitä, unohdin niitä ja muodostin sanoista lauseita, joista en lopulta osannut puhua. halusin vain olla kertomatta ja lähteä.

oli epätodellisen lämmin, vaihtuvia värejä, unohdettuja asioita niin kaukana sieltä. vauhti tuntui irralliselta, ei vaatinut keskittymistä.

olimme hetken niin kaukana asioista, joita puolitietoisesti pakenimme.

muisti täynnä. poista suuria tiedostoja vapauttaaksesi tilaa.




















































































anna blumessa oli porkkanakakku, joka on tullut uniini vähintään kolmesti.




Café V
(pinaattipyörykät sienikastikkeessa: parasta mitä olen koskaan syönyt.)




Avril (sienirisotto ja porkkanakakku, OH)




UMAMI. sympaattisin vietnamilaisravintola ikinä.



duncker. muistan vain hikiset ihmiset tummissa vaatteissa, värivalot, sinun tanssin nine inch nailsin closeriin, curen, princen biisit, kukkataulut vessassa.



8mm synkkä post-punk, juomalistalla my bloody valentine -shotteja.




 Berghain ja Rødhåd.



aamulla kotimatkalla tuntui kuin viimeiset 12 tuntia olisi ollut unta.
en pystynyt nukkumaan.










KW:ssa Cecile B. Evansin What the Heart Wants

















































tavattiin viimeisellä kotimatkalla raitapaidan näköinen ujo kissa.







2 kommenttia:

don't ask me about wellness