31. heinäkuuta 2014

rakkaus(?) rappio




olisi hienoa,
                                         päästää irti
 


ihmiset tyhjentää


on tuskallista olla kiinni
olla liikkeessä, läsnä
heittäytyvä.


 kunnes...
päättää pysähtyä, vain jäädä
ovesta poistumatta
syödä samaa
näkemättä ketään.


mennä, kun pitäisi jäädä
jäädä, kun pitäisi lähteä
mennä, kun tahtoisi jäädä
 jäädä, kun tahtoisi lähteä


''sinä et ikinä tule
ymmärtämään tätä kipua...''


''Miksi et tee jotain mistä nautit?''

''?
 mihin minä sen kivun laitan?''


Osaan jo mennä silti kuulun tähän.


Kaikki vain tapahtuu,
parempi olla syyttämättä itseään hulluudesta



kaikki tuntuu katselevan.




''ei ketään kiinnosta'' auttaa.


ja vain kiivetä.


Niitä, kenellä ei taida olla mitään parempaa tekemistä.


 Puut ja valinnat
hautoo samoja ajatuksia
vaivaantuuko, jos tuijottaa liian pitkiä aikoja.


Lauantaisin, käyn uusissa paikoissa


sunnuntaisin kuuntelen koko The Nationalin tuotannon ja kirjoitan paljon.




aika loppuu aina kesken.  

jotain en aikonut kertoa koskaan kenellekkään.


 Oli kesän viimeinen keikka,


esiintyjistä pidettiin hyvää huolta,


oli mökki, merenranta
sauna.


heihei muumilaakso,


nähdään seuraavan kerran.. 
Tukholmassa!


Yksi kesän parhaimmista viikonlopuista.


Turku & H2Ö


''uaaaa!''


tehokaksikko toimittaja-valokuvaaja (jälleen) liikkeellä.

 




Turussa,
jonne olen aina halunnut palata.


sinun ja puutteideni kanssa.

 ja sen, mikä täytyy kaivaa esille.



 Kun lähdin, minä tiesin.
ohikulkijasta, oli   tullut   totta.
 

keskellä huonetta liikkumatta hengästyn
 ihmisten tyhjentämä väsyttämä



kenelle minä kertoisin?