26. huhtikuuta 2014

Päiviä, joista kirjoitetaan



Poissa -tila,
seuraavat kaksi tuntia. 


Älä soita
lähelle tule
kaipaa
minua takaisin huuda. 


Hetken
aion kadota
annan puhelimen
vain
repun pohjalla naarmuuntua.

Kun uskoni menetän
ei ole enää sinua.


On vain
minä, maailma
ne
mitä on kaikkea mahdollista varten annettu.


Ei
älä vielä
polvillesi kaadu


horjahda
taaksesi astu askeleita
tartu sormilla ilmasta
kevyeen nyrkkiin
kätke se horjuttanut.


 Jos vain voisi,

nauraisin pois kaiken ikävän.


Tekisin mahdottomasta mahdollista
tai sitten vain
tanssisin,
mansikoita söisin
ja unohtaisin.


Paras hankinta
ei ole
tai ollut
epävarmuuteen istuva
olematonta tyhjiötä täyttävä.


Tulee hetki
aika huomata
onko suunta oikea
apua huutaa
jos katoaa
sinut kyllä etsitään.


Lopulta,
kaikki kadonnut
kuitenkin löydetään.


Olen ollut odottava.

löytäisinkö
olisiko
löytyisikö joku,

jota odottaa.


Jos unohtuu tuleva
aika odottava
on
isoimmassa tyhjiössä
ja tekemättömyydessä
odotus
jotenkin kantava voima.


Tuntuu,

kuin olisin tulessa.


Palasin niihin
kenkiin kolmevitosiin
10 vuoden takaisiin
toivoin hetken, irtauduin
mutta ei
nyt
on kaikki paremmin.


Kotona on parasta.
Aamujoogaa ulkona ja kärpänen.

 
Tanssijat ovat niin kauniita.

Kuin myös kestävä ystävyys.



Herkistävä nostalgisuus.



Tanssimassa entisellä tanssikoululla.


 Noniin,
seikkailumme Paulan kanssa kruunuvuoren hylätyillä huviloilla.
Tonne on palattava.


6 viimeistä kuvaa © Paulan kätköt

...
Hei ystävät,
ei hätää
olen kunnossa
onhan jo pian kesä
ja kaikki mahdollista
liikaa suunnitelmia
mahdollisuus onnistua
olla
tavoittelematta onnellista.

...
En ole oikeasti yhtä synkkä
kuin miltä olen viime aikoina kuulostanut.
vuoristoratamainen elämäntilanne,
saa aika ajoin pään painuksiin,
ja huomaan kirjoittavani juuri silloin.


Oikeasti olen viimein sitä
vaaleanpunaista hattaraa
josta olen vain kuullut olevan puhetta
tietämättä onko sitä oikeasti olemassa.


on,
on hyvinkin
ja iloisesti olen hukuttautunut
vaaleanpunaiseen kuohkeaan hattaraan 
pääni upottanut
vietäväksi antanut
tekisi mieli kirjoittaa vain:
hattaraa
hattaraa
niin
no,

hattaraa.


Puistossa selällään, kesän ensimmäiset mansikat,
olen ollut aika onnellinen. 


Siltanen antoi lohdutusta varastettuun puhelimeen, cheers!


Kuulostat niin hyvältä.


On ollut päiviä,

 joista kirjoitetaan. 

idkuva

Ja päiviä, 

joista ei kerrota kenellekkään.


joilla täytetään
muistikirjat,
puhelimen muistio,
lehtien alakulmat,
vaikka tekisi mieli
koko maailmalle huutaa.


tekee mieli kirjoittaa siitä, kuinka
näkymättömyyteen käpertyä
silmien alta kätkeytyä
unohtuvaksi
mielistä unohtua.

 
''mistä saat inspiraatiosi blogisi postauksiin, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen?''

tämä päivä,
särkynyt
tämä retki,
metsään eksynyt
nämä askeleet
vastauksia etsivät


oli yksi niistä päivistä.

Kun unohtaa kaikki
mieltä painava
askel askeleelta
alkaa kaikki valjeta


antaa itsensä
itsellensä luvan
 hukkua

hukkua hiljaa,





tähän kaikkeen kauniiseen.