24. lokakuuta 2014

Älä koskaan muutu

►velour 100 - a brighter place

Kaupunki
vieras ja kiehtova
täynnä hukkuvia ihmisiä
runollista,
kaupungin värivaloja
vanhoja taloja
menneitä muistoja
tuttujen katujen nimiä
vastaantulijan tupakansavu vie vuosien päähän.


Veit minut klubille
jonka peilistä ei löydä omaa heijastusta 
täynnä käveleviä menneisyyksiä
kävit täällä vuosia
 yksin vessassa
puhun olemattomalle peilikuvalle
vieressä humalainen tyttö levittää punaista huulille.

 
Seisot keskellä
kun tanssilattia tanssii ympärillä
tanssi,
tanssi minä sanoin.


Kasvoihisi osuva
kirkas diskovalo
upottaa
paljastaa lasittuneen katseen
puhut silmilläsi
en kuule sanaakaan
tajuntani olematon
toisaalla,
niin humalassa.


Käsket lopettamaan
 en
 minä tanssin
niin, että musiikin ääniaallot
valahtaa ylitse
katseemme enää kohtaa
olen täynnä tuntematonta vihaa.


Sinä tartut kädestä 
et ole koskaan näyttänyt niin
päättäneeltä
vakavan synkältä
yritän kurottaa kohti viinilasia
sen rikkoutuessa tarttumattomasta hipaisusta lattialle.


''Lähdetään''
ja vedät kädestä kovempaa
Ei.
minä riuhtaisen itseni irti
raivaan itseni läpi ihmisien
kohti takaseinän peiliä
 josta ei näe omaa heijastusta.


Pysähdyn
 näen takaa kaiken itseni läpi
klubi
täynnä ihmisiä
käveleviä menneisyyksiä
runollista.


minä hukun
minä hukun niihin värivaloihin,
tuttuihin nimiin
sen vastaantulijan tupakansavun tuomiin muistoihin
 astun lasinsirpaleisiin.


 hätääntyneenä
 etsin sinut äkkiä käsiin
 juoksen pakoon itseääntoistavaa mieltä

 ''vie minut ulos täältä''



 Astun ulos klubilta
vedän syvään henkeä
 

ja kerron,

kuinka on siunattu
samalla kirottu

tuntemaan ja muistamaan


kaikki niin voimakkaana ja syvänä.


Tippuvien lehtien myötä saapuu pimeä
tuulen mukana pyörivien lehtien mukana katoaa 
kasaantuu rykelmiksi kaikki tunnetilat
maan ja mielen peittäväksi värimatoksi
asetun makaamaan
kun päivä sekoittuu yöhön 
en erota enää hyvää pahasta.


Minun täytyy nähdä paremmin
läpi sumentuneen
vääristymien
jos mietin
mitä muut näkevät
tulen itse sokeaksi.


Lakkasin 
kahdeksikon muotoiset ajatukset
verkkokalvoista ennustamisen.


Näin pitkälle
jo kymmenien metrien päähän
itseni ja elokuva-julisteen teksteineen
ja se oli hyvä
sellaisenaan
kaikessa juonikkuudessaan
jännittävä
riittävä
omana itsenään.

Vedän hihat alas
tahtoisin vain nukahtaa


taitaa riittää tältä päivältä,

suljen silmät.


Painaa päättymätön koti-ikävä.



Ei ole kerennyt tuntumaan missään kodilta,
vuoden sisällä 4 muuttoa.


Lohdutukseksi tehnyt sienikeittoa,
ostanut ehjiä sukkahousuja.


Tehnyt maailman söpöimpiä kirpputori-löytöjä.


Satoi ensi-lumi
tunsin lapsenomaista riemua
ehken koskaan ole ollut näin onnellinen.


Olen miettinyt

pitäisikö meidän?


Vastasin sinulle.


Ja minulla on nyt uusi ystävä.



Me tavataan vielä.


kuvat minusta otti ihana Valkyria.


Kävin kuvaamassa ihania kaksosia Tuulia ja Meriä.


Ujostus ja kenkäkriisi ennen lähtöä (kuten aina)


Turku ja yhteinen työpäivä


Turku on rakastettava

ja me saimme kissa-kavereita.


 toista ujostutti kuten minua.



veit minut sinun entisiin lempi paikkoihin


missä tiesit minun viihtyvän.

''Milloin minä sanoin rakastavani sinua ensimmäisen kerran?''


muistan vain kirkkaana sen, kun sinä sanoit niin.

Oli lauantai,
odottavia ihmisiä
kaupunki täynnä tekemistä
 istuttiin hämärässä huoneesi lattialla.


Kerroin sinulle
miksi näen painajaisia
mikä on ollut maailman kauneinta
traumaattista
omatulkintaista selvitystä outoudesta
miksi tykkään istua aina lattialla
nukahdan aina vasemmalle kyljelle
miksi minut on jätetty
miksi minua on kiusattu
peloista,
vainoharhaisista mielikuvista.



Lopetin kerrontani kuin käskystä
olin lopen uupunut
tyhjä, hengästynyt ja _________.
niin avoinna,
valahti voima, kyljistä, kasvoista, jaloista
kaaduin syliisi,


kerroit ensimmäisen kerran rakastavasi minua.


...

En tahdo muuttaa sinua.


Meitä muuttaa
vain aika
talon paikka
omat taakat
läpi puukottava kylmä maailma
laitojen yli läikkyvä suru
kynnet nyrkkeihin katkaiseva viha.


Nyt kun ollaan tässä
kerätään kaikki mitä omistetaan
unohtaen lähdetään?


Keneenkään en ole tahtonut näin kietoutua
kuin sinuun
iltaisin
liikennevaloissa
pelkotiloissa
kahvilan pöydän alta.


Jännittävää,
kuinka eksyneenä
voi tuntua retkeltä,

hyvältä omissa nahoissaan.
 

Rakastan, millä tavalla tartut kiinni minusta
kuinka katsot heti aamusta

neuroottisuutta
ja sitä,
huolestunutta ilmettä


älä
älä muutu
                                                                                                     älä koskaan muutu.


nyt kun olet siinä,

ajattelithan jäädä,





meillä on jotain erityistä.