14. toukokuuta 2015

Puuttuvat osat




olisiko helpompaa lähteä, jos asuisi 1. kerroksessa?



pää kiertää kehää, jonka keskellä ei tapahdu mitään.


ajattelee, että ensi kuussa alkaa uusi alku


mikä?

viimeinen bussissa
statuskysymyksiin kyllästynyt
balladit oksettaa


rajoittunut

sinä sanoit.


kadonneita kuulokkeita
häirintää julkisella paikalla
muuttoilmoituksia
erinäköisiä avaimia eri ovien lukkoihin
jäänyttä omaisuutta baarien narikoissa


pakomatkalla kutistunut aika, molemmilla käsillä päästä kiinni

olen päättänyt käydä paikoissa.


anteeksi etten vastannut koskaan,
se oli tuntematon numero.


kuulemma pelastettu,


lamauttavalta pahalta
kyynisyydeltä, virralta



nyt on minun vuoroni olla tietoisesti siinä tilassa,
jossa viedään vanhoja paskoja tekstejä pahvilaatikossa ylös häkkivarastoon
ja puhutaan sisällöistä imperfektissä

sulauttamisesta,
tähän aikaan
tähän persoonaan
tähän taloon.


tapojeni mukaan lähtisin taas, sieltä minne olen tavarani levittänyt


kokeilla hyvästellä, käsittää ansaitusti pakenemisia.

kävellyt liikaa.



mitä täytyy tehdä, kun musertuu kyljistä keskellä kirkasta päivää

kyljetön riski,


elää kuvilla, silmillä, yksipuolisella ruualla, kirjoittaa pysyäkseen tässä viikossa


en minä näitä sinulle kirjoita, mutta voit kuunnella.
kirjoitan itselleni, koska tiedän etten vastaa.


osaan pidättää hengitystä vaarallisen pitkään veden alla,
mutta en mitään hyödyllistä.



perinteinen lähtöballadi.


ennen barcelonaa imatralla kotona ja mummolassa.


keväällä kiinnostaa esim. lattiat, katot, puutuminen, pannukahvi.


missä välissä tuli jo näin kesäistä? minun päästäni näinkin selkeä?


passini vanhentui viime viikolla.
10 vuotta sitten pikkukaupungin ainoassa valokuva-automaatissa katselin monien kasvoja peilistä.


5 vuotta kuin elokuvaa, jossa minä en esiinny.


siinä tanssittiin.


tavattiin ihmisiä, joita ei muista tavanneensa
petettiin, arvioitiin, perusteltiin, asetuttiin, sitouduttiin
ilman ovisilmää ei avattu kenellekkään ovia.


herättiin öisin ääniin. seinän läpi tuleviin, jotka tulevat lähemmäs.


ei malteta mennä vessaan,
kun käydään niin kiinnostavia keskusteluja.


kadehditaan ihmisiä, rakastutaan teatteriproduktioissa, unohdetaan mistä ollaan tulossa.


muka rakennetaan itsestä puuttuvia osia
kirjoista, menoista, niistä kaikista helvetin ostoksista, myötätunnosta, alkoholista, ihmisistä, koriste-esineistä, häpeästä, suunnitelmista.


pian ei tultu enää omaan kotiin.
muutettiin yhteen, leikittiin. laitettiin ruokaa, istuttiin suihkussa. tapeltiin yöt, odotettiin kesää.


syksy koitti ja kaikki päättyi.


suora leikkaus siitä tähän,

missä välissä kaikesta tuli niin _________


joo,
minulla on kuvia, todisteita