17. toukokuuta 2012

kaikki päättyy aikanaan


käynnissä koko kevään kaksi raskainta sekä onneksi viimeistä viikkoa.
voimavarastot olla tyhjillään, keho ylikunnossa ja mustelmilla.
on se kumma, miten aina loppujen lopuksi pääsee ylös, vaikka aamulla ensimmäinen askel ei kanna, kun lihakset ovat niin kipeät. Ja unta takana puolet vähemmän kuin yleensä, lihassärkyjen ja kramppien takia.Vapaa-ajan puutteen takia aamuisin juodessani kahvia, tekisi mieli lukea lehti kannesta kanteen kymmenen kertaa, venytellä pitkään ja muuten vain lorvia.


(polvet kesäkuntoon nykytanssilla.)


Viimeiseen koulupäivään, eli loppukoreografia-näytökseen on alle viikko. 

Jännittää. hieman stressaa, mutta olo on samalla hyvin haikea. Tänä keväänä luokkamme hajoaa ja valmistuu ammattitanssijoiksi. (itse vasta ensi syksynä) Nyt parin päivän sisällä olen vasta havahtunut siihen, kuinka tämä kaikki on kohta ohi. Nämä ihmiset, kenen kanssa olen tanssinut ja treenannut tiiviisti kolme vuotta - stressannut, itkenyt, jännittänyt, esiintynyt ja jakanut asioita yhdessä, hajoavatkin pian eri suuntiin. Nämä 7 luokkakaveria ovat kuuluneet vahvasti elämääni 3 vuoden ajan.


 toivon rakkaille, uniikeille luokkakavereilleni kaikkea hyvää ja voimia.


ikävä tulee!



lämpimästi tervetuloa!