30. toukokuuta 2016

Muutakin kuin tanssia



usein jälkikäteen, kirjoitukset tuntuvat riskeiltä. riskejä kaikkialla. klassisia pää nousee tyynystä sekunnissa 10 senttiä -hetkiä, kun tulee tunne: taas tuli puhuttua liikaa. kuten usein uudessa seurassa, uuden ihmisen kanssa, tilanne vain elää ja yhtäkkiä oletkin kertonut kaiken lapsuudesta, parisuhdedraamojen, mielenterveysongelmien, traumojen kautta eiliseen kauppareissuun.
kävelet kotiin ja podet puheähkyä. pelkäät ja olet varma, ettei tämä ihminen halua enää tavata sinua.
se on aina paljastunut harhakuvitelmaksi.

2009,
oli pieni soma yksiö isoilla ikkunoilla, pyynikin laidalla, tampereella. kroonisia tulehduksia, naivia haavejatkumoa, jatkuvia nivelkipuja, opiskelua, unettomuutta, syömishäiriötä, muistamattomuutta, ihmissuhdekatastrofeja, tanssia, teatteria.

aloitin kirjoittamaan muutakin kuin tanssia -blogia silloin. olin 18, opiskelin toista vuotta tanssijaksi, kävin iltalukiossa, olin teatterilla töissä, hukutin kaiken pahan olon kiireeseen.
kaikki oli paperilla niin selkeää. suunniteltua, aikataulutettua, tavoitteellista, mutta sisällä jotain todella sekavaa, pahaa ja ristiriitaista. siksi tämä blogi joskus syntyi.

kuinka kutkuttavan nolostuttavaa on lukea vanhoja kirjoituksia. katsoa vanhoja melodramaattisia kuvia. elää tunteiden kautta uudestaan sitä huolettomuuden, naiiviiuden, tukahdutettujen tunteiden laukeamisen, synkkyyden ristiriitaista -kuplaa, joka on puhjennut. jo monta vuotta sitten. on kestänyt hiukan siirtyä ajanjaksosta, todellisuudesta toiseen. tai pikemminkin: epätodellisesta lähemmäs todellisuutta.

kaikki se tuntuu toiselta elämältä. toisen elämältä. olen oikeassa, sitä se osittain olikin.

minussa on monia puolia. näin kauniimmin muotoiltuna.


tilanteet elää. kuvia vain syntyy. kirjoitan jatkuvasti. käyn dialogia itseni kanssa. olen käynyt täällä dialogia itseni kanssa jo 6 vuotta. sisäänpäinkääntyneisyydestäni huolimatta teitä käy täällä paljon. on käynyt, käy edelleen. nyt mieleeni tulvii loputtomasti kommentteja, yhteydenottoja, sähköposteja ja kohtaamisia, joita minä olen käynyt teidän kanssa.
mm.

''Kiitos taas. Sanasi rohkeudesta antoivat tukea: muiltakin sitä on rohmuttu ilman lupaa, ja ne ryöstetyt ovat yhä elossa. Ja elämä jatkuu. Ja alkaa taas alusta. Kirjoitat totuuksia keveästi, annat tilaa valita mitkä lauseistasi saan uskoa, mitä pitää peiliin katsoessani. Kiitos!'' 

''Voi että, sanasi ovat kuin suoraan tämänhetkisestä elämäntilanteesta. En tiennytkään, miten paljon voimaa voi toisen sanoista ja kuvista saada. Kiitos.''

''Kaunis postaus - kuin pieni elokuva, joka kertoo tarinaa.''

''miten kukaan voi pelkillä sanoilla maalata niin selkeitä eläviä kuvia ihmisen mieleen? miten kukaan voi oikeasti osata kirjoittaa noin kauniisti? älä ikinä lopeta.''

''Kaunista. Kosketti syvältä yli 60-vuotiastakin...''

''Olet taidetta. Nämä sun postaukset oikeesti liikauttaa jotain mun sisällä, sanattomaksi vetää. Pysy aina vahvana, otathan vastaan nämä rakkaudet.''

puhumattakaan niistä omituisista, erityisistä, unohtumattomista kohtaamisista virtuaalimaailman ulkopuolella.
täällä, omassa paikassa, tilassa kirjoittaminen vereslihalla on vaatinut sekä tuonut rohkeutta puhua ja häpeilemätöntä riskialtista avoimuutta.

en elä kehuista, en vaadi niitä, en haali niitä. olen itseasiassa kykenemätön ottamaan niitä vastaan, en verbaalisesti vain ymmärryksen tasolla. yritän kaikkeni uskoa kohteliaisuuksia, mutta en vain pysty siihen. mutta en koskaan unohda niitä hetkiä, kun luen uuden kommentin kännykän sähköpostista ja ne sanat, tulevat ikäänkuin juuri pelottavan oikealla hetkellä. sitä täyttyy jotenkin sellaisesta lämmöstä, mitä ihmiset voivat antaa toisilleen. korvaamatonta.

kamera-lehden haastattelussa minulta kysyttiin eikö sinua pelota puhua niin henkilökohtaisia?

ei.


miksi minä kerron näitä asioita juuri nyt?
miksi minä ylipäätään puhun näitä ääneen?

muutoksia.

tahdon käydä täällä muutakin kuin dialogia itseni kanssa. en tarvitse sitä enää yhtä kipeästi. mikään ei ole kuten 6 vuotta sitten.




mitä siis teen elämälläni nyt, 24 vuotiaana?



asun somassa kodissa torkkelinmäellä helsingissä. valokuvaan, opetan satunnaisesti valokuvausta, tanssin mieluisissa projekteissa ja videoilla, pian toivottavasti taas tanssitunneilla. harrastuksena maalaan, joogaan, säästän rahaa synaan. tahdon vielä opiskelemaan kuva- ja tilataiteita.
ja jälleen puhe alkoi muka-tärkeistä-status-asioista: töistä ja projekteista. kappas, ne on niitä asioita, joihin kääriytyy tarvittaessa sekä asioita, mistä puhua (turvautua), kun joku kaukaisempi tuttu kysyy kuulumisia.
tasapainottelen. teen liikaa tai en ollenkaan. tunnen liikaa tai en ollenkaan. käyn läpi äärimmäisen raskasta vaihetta, jota ei tarvitse käydä enää koskaan uudestaan läpi.

elän ja asun yhdessä ihmisen kanssa, ketä rakkaampaa ei ole. kaikella on merkitystä. paranemisellakin.

kykenen tuntemaan ensimmäistä kertaa elämässä onnellisuutta. sen merkitystä on vaikea selittää tuntemattomille ilman silmin nähtävää muutosta ulkoisessa habituksessa. moni seuraa lähietäisyydeltä tätä eloonnousua, yhteensulautumista, paranemista, josta aion kertoa teille lisää vuosien päästä, kun olen tarpeeksi rohkea ja jaloillani.

ja jälleen, ajauduin jonnekkin puheoksennukseen..
hahaa.

noniin,

haluan laajentaa blogia, jotta nämä kaikki aihepiirit elämästäni mahtuvat tänne. sillä ennen pelkkä festarikuvareportaasi saattoi aiheuttaa minulle kiemurtelevan olon: ''ei tämä oikein sovi tänne...''

kulttuuri, taide, musiikki, keikat, tapahtumat, näyttelyt, elokuvat, lautapelit, ekologisuus, hallittu ja/tai holtiton eläminen, tervetuloa tänne.

eläköön sanat, avoimuus, rohkeus, kuvien voima, muutos, musiikki, taide, voittoa tavoittelematon olemus, periksiantamattomuus, kissat ja no, unelmat!



terkuin,

Muutakin kuin tanssia
nyt,
ok-tilassa, 6 vuotta myöhemmin.



20. toukokuuta 2016

hanami




pj harvey - good fortune
patti smith - birdland








Jelena otti minusta kuvia kirsikkapuiden seassa.
En pidä vaaleanpunaisesta, mutta en osaa olla kuin onnellinen, että tämä tunne ja kevät tuli tallennettua muutenkin kuin ajatuksen tasolla.

Näin alkukesästä olen kuunnellut läpi patti smithin ja pj harveyn tuotannon, kirjoittanut paljon ja juossut itseni kipeäksi.

En ole vuosiin tunnistanut itseäni kuvista, mutta nyt alkaa hiljalleen hahmottua. Kummia juttuja.






















tätä fiilistä ei voi kukaan viedä.

13. toukokuuta 2016

being ok pt. 1










en ole koskaan
en ole koskaan
en ole koskaan
en ole koskaan
en ole koskaan
en ole koskaan
en ole koskaan
en ole koskaan tykännyt katseista
en ole koskaan hävennyt puutteita
en ole koskaan ajanut autoa
en ole koskaan
en ole koskaan kertonut kaikkea.

-








olen tullut jätetyksi lyötyäni häntä sateenvarjolla
olen itkenyt taidenäyttelyssä
olen saanut ensimmäisen kamerani puolituntemattomalta kello 05.30 aamuyöllä
olen myynyt tavarani rahapulassa
olen kävellyt unissani ulkona
olen puhunut, huutanut, laulanut itselleni äänihuulikyhmyt
olen kirjoittanut päiväkirjaa 20 vuotta
olen lähtenyt liian monta kertaa sanomatta sanaakaan
olen kävellyt ilman kenkiä manhattanilla
olen elänyt kuukauden pullonpalautusrahoilla
olen kaatunut lavalla
olen tippunut lavalta
olen värjännyt nuorena hiukseni mustaksi, ettei kukaan huomaisi minua
olen pyörtynyt kummitusjunassa
olen saanut ahdistuskohtauksen matikan kokeessa
olen juonut (puolivahingossa) hotellin baarikaapista sadan euron viinipullon
olen tanssinut punaisessa peruukissa kanadassa
olen juonut kaljaa paperipussista niagaran putouksilla
olen kuunnellut musiikkia sony walkmanilla 19-vuotiaaksi saakka
olen aina halunnut tehdä työkseni jotain avaruuteen liittyvää
olen hävittänyt yhdeksän puhelinta
olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi
olen käynyt maailman parhaassa paikassa, belgian pupumetsässä
olen polttanut tupakkaa 10 vuotta ja lopettanut
olen kirjoittanut puolikkaan kirjan ja tuhonnut sen
olen aina ollut lääkevastainen
olen saanut homeesta elinikäisen astman
olen tehnyt katukissalle pesän
olen kävellyt surullisena niin kauas, että jouduin tulemaan taksilla takaisin
olen ollut rakastunut kerran
en ole koskaan kertonut kaikkea.



6 months ago




ei jatkuvaan rimpuiluun muotoudu. siihen kyllästyy.

patoutuneet ja hyvä ryhti
viidet kuulokkeet soittaa musiikkia, mitä tahansa mikä liikuttaa

kaikkeen kyllästyy aikanaan.

soita

soita vielä
soita ilman syytä.

toista
toista vielä

heikot kohdat
persoonallisuuksien osat
loopilla totuuden ja vääristymien tulkinta

pidä minut hereillä
draamankaari pysyy selkeänä

sinä ymmärrät näistä mekaniikoista.
kaikki päivät kulkee viiden kautta.
miksi vaipuu uneen tahtoamatta, ei koskaan hallitusti vihaisena.






























kesän työt selvillä! tanssia ja valokuvausta.
saisinko riippumaton ja mehukkaita omenoita? voisin hetken fiilistellä tätä varmuutta.





























being ok pt. 1




6 months later

kammoan tätä hysteeristä vimmaa tehdä kaikkea.



lähteä. mennä. käydä. nähdä. tutustua. avautua. uupua. juoda. soittaa. maalata. kasvattaa yrttejä. tanssia. kuvata. huutaa. piirtää. olla välittämättä. olla nukkumatta. kadottaa hallinta.




















olen kyllästynyt laahaamaan selkää pitkin seiniä iltamyöhään. tunteeseen, ettei ole paikkoja jonne mennä. mennä, juoda, tanssia, _hyvää_ musiikkia. tarvitsen sitä.
vallilaan avautuu paikka musiikille, taiteelle, ruualle, tapahtumille. kiitos.
molotow odottaa onneksi aina.

kiinnostavia profiileja. muka-kiinnostavia ihmisiä. mielikuvitusmaailmassa kaikki on paljon kiehtovampaa. ei haittaa.



kutsuja, joihin ei tarvitse reagoida. kaveripyyntöjä, joihin ei tarvitse vastata. en tahdo enää yhtäkään virtuaalinaamatuttua, kenelle täytyy muistaa moikata. muistaa nimi, ammatti, asuinpaikka, kuulumiset. live-kahvihetkelle voin ja haluan tulla, pyydä.

elän uskomuksessa, etten elä ihmisiksi. en syö hyvin, juon liikaa, en nuku, en liiku, en sosialisoi. uskomuksia?

kroonisesti surullisilla silmillä on hankalaa valehdella.




kesä tulee ja tarve päästä kaikesta eroon. ehkä vien kaiken maksa mitä haluat -kirpputorille ja toivon pääseväni kauas.

kesä tulee ja aina tämä sama tunne. aina sama tunne, jossa on jotain vierasta. vierasta. vierasta muutosta. muutosta!



''on'', sanoi H katolla. nostettiin jalat kaiteelle ja näin mielessä eväät, päihteitä ja meidät puistossa viltillä. vierekkäin selällään.




''ei enää ikinä'', sanoin viime kesänä katri valan puistossa.

käydään aina syvällä juuri ennen festarialueille astumista. en tiedä onko se enemmän koomista vai traagista.

kesäkuun kutkuttava odotus. kevät tuntui ailahtelevaiselta.

kesäkuu, pyöräily, sideways, sinun keikka, minun keikka, juhannus mökillä.




sinä sanoit kaupassa, että minä hymyilen koko ajan enemmän.




mitä? jokainen paikka odottaa kuvausta itsestään, tekemisistään, kokemuksistaan.




rumaa, rehellistä, surullista, hetkellistä, suulasta, traagista, euforista, lohdutonta, tunteikasta, ääripäitä, tilannetajuttomuutta. kaunistakin. kai.










vieläkö olet kiinnostunut?


niin minäkin.