2. syyskuuta 2017

Kesäpäiväkirja



tämän kesän kappale on, oli, tulee olemaan chromatics - shadow. mielikuvissa kostea puistomelankolia, kotimatkat öisin ja levoton lähtemisen tunne.

löytyneet muistiinpanot ovat surkeita, myös suhteellisen normaalissa mielentilassa kirjoitettuja, kesän suurin yllätys. mikään ei koskaan ole siltä miltä näyttää. kuvat eivät valehtele. minun kuvat eivät valehtele. katson niitä läheltä ja muistan. katson vielä lähempää ja muistan miksi.













































joku laulaa suihkussa.
peilissä minä vuoden ajalta tai tulossa oleva. käännyin kaupassa pois, koska -
älä kerro mitä sanoin puhelimessa.
kieleni on laiskaa, harkitsematonta ja köyhää
kirjaimet e, n, o, s, a, a, p, u, h, u, a, s, i, i, t ja ä tuottavat tuskaa

tavarat,
yhtä kuin sinä.

berliinin parvekkeet kantavat, tarjoilevat kahvia ja pudottavat. berliinin yöt unohtavat minun kanssani, sitovat minut kiinni remmeillä
menkää te kaljalle, minä en halua ostaa mitään

minussa on omituisia jälkiä.
































en ole poistunut täältä kolmeen päivään.
kestääkö se? minä lähden täältä pian enkä itsekkään tiedä.
nälkä. katkon musiikilta äänen pystyäkseni liikkumaan.

ei varaa elokuviin. tämä syksy on oikeastaan aina ollut tulossa eikä oikeasti tapahdu. ei mitään, alan asettua ja lähden taas. keho jäi vuoden 2009 kuuteen sunnuntaihin, kun en tunnista minua. äskettäin avasin tukkeutuneen poistoletkun pesemällä rättejä 90 asteessa. sitä ennen likavesi nousi yli lavuaarin reunojen herkästi pilaantuvalle puutasolle. peilejä ei tarvitse enää peittää lakanoilla. tylsyys ei ole tekemisen puutetta. otin silloin paljon omakuvia, koska halusin tietää miltä näytän.
toisessa maailmassa huusin apua.
















minä lähdin taas.










hmm, kuinka sen selittäisi..

kuin elokuva, jossa ei ole olemassa aikaa, minkäänlaista draaman kaarta eikä kenelläkään rahaa. puhutaan kuvitteellisesta tulevasta, kootaan itse huonekalut, hankitaan itsensä näköistä tavaraa, leijutaan ulos omasta kehosta keskellä luentoa. istutaan clas ohlsonin lattialla alhaisessa verenpaineessa ja soitetaan niille jotka tietävät. jätetään menemättä, tuodaan levysoitin pimiöön, profiloidaan ihmisiä, perutaan puheita. heitetään kallein tavara käsistä, tiskataan vain vedellä ja pyydetään loputtomasti anteeksi. jäädään. jää. jää minun luo.





tämä on alku ja loppu. ajaton. sumea. haalea elokuva.

2 kommenttia:

  1. kauniita lauseita ja kauniita kuvia. paljon rakkautta sulle ja ihania koulupäiviä!

    VastaaPoista

don't ask me about wellness