pages

2. huhtikuuta 2016

Juurisyitä



taas tämä sama asento, jossa jalat puutuvat.

kitkeräksi paahtunutta kahvia. paksut kolikotkaan pannun alla eivät estä paahtumista. jos jaksaisin, keittäisin aina mutteripannulla kahvia. nytkin se keitin lojuu tiskialtaassa vanhat purut homehtuneena säiliöön. kuka kohtelee kahvinvalmistusvälineitä niin?



geneeristä pianomusiikkia. vähän kellastunut näyttö vuodelta 2009. ruuan ja viikonlopun tähteitä lattioilla. hillo lopussa. aina sama kaava.
ylös, keittiöön, kahvi, omena. kysymys: kuinka päästä ulos täältä.



mikään ei tunnu missään. jatkan vain syömistä, syömättä olemista, nukkumista, valvomista, tarkkailua, yrittämistä, salassapitoa.



kengät hiertävät. jopa vuoden vanhat. ulkona oli sama ilma kuusi kuukautta. ei enää. sama aamu jo 12 kuukautta. ei enää. asioita on tapahtunut. asioita tapahtuu edelleen.

on asioita, joita et tahdo tietää.

ne asiat tekevät meistä yksinäisiä.

suuressa kaupungissa saa kaatua rauhassa. kadota pitkiksi ajoiksi. olla vastaamatta sovelluksissa.



mitä tänne kuuluu kirjoittaa?

hämärtyy.




ihan ok -tila



todisteena vain pilkahduksia. musertavaa.



kelvoton, ei mitään, ihan ok, hyvä, erinomainen
korvissa tinnitusta




kesä tulee ja samaan aikaan aina se sama tunne.




onko pakko kommentoida kevyiden kesämekkojen keskellä mustia, paksuja ja peittäviä vaatteitani?









mitä olen kuunnellut repeatilla:













































viime viikolla oli musiikkivideon kuvaukset.








olin tanssimassa videolla.








paula kuvasi minusta kuvia.






katsokaa nyt!

ihan huomaamatta, kaksikymmentäneljä vuotta
asiat about hoidettuina
psykoterapia integroi minut vielä lopulta.


















saastetta.
se tuntuu vatsassa, öissä
päässä.




hei kaikki hyvää oloa lisäävät asiat!

täällä!
tulkaa tänne
tulkaa takaisin!



lupaan itselleni, kuinka pian kaikki muuttuu.

kuinka tästä kesästä tulee erilainen.








juurisyitä

5 kommenttia:

  1. Heipähei, tekipä mieleni vain taasen jotain sanoa. Ehkä vain tässä oli taas jotain mikä vavahdutti, kosketti jostain tosi syvältä, jätti vahvan latauksen ja wou-fiiliksen. Niin hurrjan vahvoja sanoja ja kuvia. Jokin sun sisäisessä maailmassa tuntuu tavallaan niin selittämättömällä tavalla tutulta.

    Ajattelin vielä loppukaneetiks jotain voimauttavaa, mutta kaikki tsemppi sitä sun tätä - tsydeemit kuulostaa aina niin köykäseltä helinältä, mutta sitä kumminkin, ilman helinää, voimaa kaikkeen tohon mitä ikinä lävitse käytkään. Onneksi sulla on sanat ja niiden voima. Siinä on jo paljon "pelastusrenkaaksikin" mitä ei jokaiselta selviytymiseen samalla tavoin löydy. Vähäbn nyt taas tällasia yö utusia sekavia keloja, muttajuu, hyvyyttä paljon Anni hyvä

    VastaaPoista
  2. Jes, siusta löytyy fiilistä, tunnetta - tai ainakin teksteistä sitä välittyy. Kiitos näistä satunnaisista mahdollisuuksista uppoutua merkintöihisi, niistä jää aina jotain päälle. Kaikkea hyvää siulle, toivottavasti tulevat sekunnit toisivat hymyä mukanaan.

    VastaaPoista
  3. sinusta tulee mieleeni tumma versio helinä-keijusta noissa varjokuvissa kun tukkasi on nutturan oma

    VastaaPoista

don't ask me about wellness